Mustin ja Lystin tarina – Ystäväkerhon ensimmäinen kokous

Ystäväkerhon ensimmäinen kokous

”Miksi nuo jotkut joukkiot menevät ensin sisälle, sitten istuvat paikoillaan monta tuntia, välillä käyvät haukkaamassa jotain pientä purtavaa ja sitten taas menevät istumaan paikoilleen? Mitä he tekevät, ja miksi heillä tuntuu olevan niin hauskaa?” Musti ei voinut ymmärtää moista käyttäytymistä, mutta jotakin erityistä taikaa touhussa piti olla, koska siellä kaikilla oli niin mukavaa. ”Ne pitävät kokouksia”, Lysti osasi kertoa, ”kokoontuvat puhumaan jostakin yhteisestä asiasta, pitävät välillä taukoa ja taas jatkavat”.

Kokouksia. Musti ei ollut koskaan kuullutkaan sellaisista. Hän halusi ehdottomasti pitää heti yhden kokouksen, vaikka ei vielä tarkkaan tiennyt, miten sellainen tapahtuisi. ”No ensin meillä pitää olla jonkinlainen joukkio, joka päättää pitää kokouksen. Mutta meitä on vain kaksi”, Lysti tiesi.

”Kaksi on pari, mutta kolme on jo joukkio”,

huudahti pikkulintu Tarmo lehähtäessään paikalle.

No niin, nyt heitä oli kolme, joten kokousta voitaisiin pitää. Mutta mistä aiheesta? ”Puhutaan vaikka siitä, mitä voitaisiin seuraavalla viikolla tehdä, me kaikki kolme”, Musti ehdotti. Se oli hieno ajatus, kaikki kannattivat esitystä.

Yhdessä sovittiin, että Lysti toimisi porukan opastajana, sillä hän oli ainoa, joka tiesi yhtään mitään kokouksista. Lystistä tehtiin siis puheenjohtaja, ja puheenjohtajan nuijana hänellä oli pieni kepakko. ”Onpa hyvä, että Mustista ei tehty puheenjohtajaa. Siinä olisi saanut nuija nuijaa heiluttaa”, Tarmo intoutui veistelemään. ”Tarmo, tuo ei ole kohteliasta eikä meidän kokouksemme sääntöjen mukaista”, Lysti huomautti.

Kun kohteliaisuussäännöistä oli päästy yksimielisyyteen, saattoi kokous jatkua. ”Milloin me pidetään se tauko ja taputellaan toisiamme olkapäille hyväksyvästi?”, Musti kyseli. Lysti opasti, että tauon aika on sitten kun siltä alkaa tuntua. ”Mutta voitaisiin me ensiksi päättää, että mitä syödään sen tauon aikana”, Musti jatkoi.

Puheenjohtaja Lysti hyväksyi muutoksen asialistaan. Tarmo esitti ruokalistalle talilla kuorrutettuja auringonkukansiemeniä, Lysti taas suositteli palleroporonjäkäläkohokasta. Musti ei moisiin eväisiin lämmennyt: hän halusi tuplakermaista ternimaitojäätelöä suklaatikuilla ja sen seitsemänsorttisilla nonparelleilla.

”Voihan variseva varvikko, kannatetaan!”,

Tarmokin innostui. Mustin esitys hyväksyttiin välittömästi.

”No entäs se ensi viikon ohjelma”, Lysti tivasi. ”Mennään kiertämään naapuruston lintulautoja”, Tarmo ehdotti. Kokouksessa alkoi vallita hiljaisuus. Tarmon esitys ei saanut kannatusta. ”No mennäänkö vaikka leipomisoppiin kulmakunnan parhaan jauhosormen, neiti Paakkelsin luo”, Lysti ehdotti. Kokous oli kyllä sitä mieltä, että ei oppi ojaan kaada ja että leipominen on mukavaa puuhaa, ja kaiken lisäksi hyödyllinen taito, mutta jotain talvisempaa nyt haluttaisiin tehdä.

”Minä tiedän: mennään ajamaan motorisoiduilla poroilla!”, Musti äkkäsi. ”Anteeksi… millä?”, Lysti kummeksui. ”Musti tarkoittaa moottorikelkkoja”, Tarmo suomensi. ”Se olisikin näky: moottoriturpa moottorikelkan ohjaksissa”.

Ehdotus kuulosti kaikkien korvaan hyvältä. Ensi viikolla mentäisiin joukolla ajelemaan moottorikelkoilla. Tarmo saisi istahtaa jommankumman pikkuporon kyytiin, sillä pikkulinnuille sopivia, ihan pikkiriikkisiä moottorikelkkoja ei ole olemassakaan.

”No niin, nyt on päätetty, mitä ensi viikolla tehdään. Muuta tärkeää meillä ei taidakaan olla asialistalla”, Lysti mietiskeli. ”Siispä minä päätän tämän meidän kokouksen, siis … niin ketä ”me” olisimmekaan. Ketkä juuri pitivät kokousta, siis tarkoitan, että pitäähän meillä joku yhteinen nimi olla.”

”Me olemme ystäväkerho”,

Musti sanoi päättäväisesti.

Se oli ehkä kokouksen paras päätös. Musti, Lysti ja Tarmo olivat juuri pitäneet ystäväkerhon ensimmäisen kokouksen. Seuraava kokous päätettiin järjestää heti, kun jotain yhteistä päätettävää tulee eteen. Tarmo jutteli itsekseen puoliääneen: ”Jos se Mustista on kiinni, niin seuraava kokous järjestetään vielä myöhemmin tänään. Siis heti kun hän hoksaa, että me unohdimme pitää tauon. Jäi se jäätelökin kokonaan syömättä.”