Julkaistu 7.5.2020

Syötteellä jokainen polku johtaa seikkailuun

3 päivää, 2 tunturia ja aimo annos hauskaa menoa. Siinä nelihenkisen Haaksialan perheen resepti loppukesän lomaan Syötteellä.

Matkan tavoitteena oli aktiivinen perheloma pohjoisen tunturiluonnosta nauttien. Etelä-Suomesta katsottuna Syöte on vielä kohtuullisen ajomatkan päässä pitkän viikonlopun reissulle, joten ajo-osuus hoitui mukavasti parin pysähdyksen taktiikalla hieman yli 8 tunnissa.

Takapenkiltä kuului muutama Joko ollaan perillä -kysymys, mutta kyse oli enemmänkin matkakuumeen noususta. Syötteellä odottavia aktiviteetteja oli selattu lasten kanssa syote.fi-sivustolta moneen kertaan ennen reissua.

Perillä meitä odotti Hotelli Iso-Syötteen kaksikerroksinen tunturimökki, josta löytyi 6-vuotiaalle Matiakselle ja 3-vuotiaalle Minealle hyvin tilaa temmeltää. Ehdotonta bonusta olivat sauna ja tuvan puolelta avautuvat tunturimaisemat. Tunturimökin keittiö mahdollisti ruoan laittamisen, mutta ensimmäisenä iltana suuntasimme kuitenkin tunturin juurella sijaitsevaan Romekievariin. Ja kyllä kannatti, paikan sienikeitto vei niin sanotusti kielen mennessään.

Kaikki hyvin kunhan pyörä rullaa

Seuraavana aamuna starttasi yksi matkan odotetuimmista hetkistä, kun lähdimme Matiaksen kanssa pyöräretkelle Hotelli Iso-Syötteen palveluvalikoimaan kuuluvan Lapland Bike Hotelsin vuokrapyörillä. Olemattomasta maastopyöräilykokemuksesta huolimatta uskaltauduin nappaamaan alleni E-MTB Specialized Turbo Levo -sähköpyörän. Matiakselle löytyi makea 20-tuumainen Felt Cruncher 20”, joka täytti kaikin puolin ajajan odotukset.

Vuokraamo sijaitsi Iso-Syötteen päällä, joten pyöräretki aloitettiin kirjaimellisesti huipulta. Saimme hyvät reittiohjeet, joiden turvin lähdimme laskeutumaan tunturia alas. Testasimme jyrkät pyörätiereitit ja rullailimme välillä myös asfalttitiellä. Vilkuteltiin parille porollekin samalla, kun viiletettiin alaspäin. Se matka oli täyttä hymyä.

Ajoimme osan Syötteen ympäri kiertävästä 19 kilometrin reitistä, jossa pääsi nauttimaan myös tasaisemmasta maastosta metsämaisemissa. Sähköpyörä oli helppokäyttöinen ja ajokokemus ihan mieletön, olo oli kuin olisi napannut Asterixin taikajuomaa. Matiaksella ei sähköavustusta ollut, mutta hienosti hänkin rutisti lopussa tunturin huipulle, toki jyrkimmät kohdat taluttaen.

Päivän loppupuolella oli Simon vuoro testata sähköpyörän voimaa – matka huipulta rinteiden juurelle ja takaisin hurahti 15 minuutissa. Sähkön avustuksesta huolimatta tunturin jyrkimmissä kohdissa sai kuulema puskea ihan kunnolla. Alaspäin mennessä vauhtia löytyi niin paljon kuin kantti vain kesti.

Illalla pyörähdimme tutkimaan Syötteen toisen tunturin, Pikku-Syötteen, tarjontaa. Söimme illallisen Hotelli Pikku-Syötteen ravintola Purossa, isoista ikkunoista avautuvia tunturimaisemia ihaillen. Lapset saivat ruokailusta virtapiikin, joka saatiin purettua kätevästi hotellin leikkipaikalla.

Teerivaaran valloitus

Toisena lomapäivänä suuntasimme kesällä 2019 avautuneelle Teerivaaran kierrokselle. Vajaan viiden kilometrin reitin lähtöpiste sijaitsi Syötteen luontokeskuksella.

Kiersimme reitin vastapäivään, jolloin matkan ensimmäinen pätkä oli noin 1,8 km ja paluumatka 2,7 km. Välissä Teerivaaran huipulla odotti upouusi päivätupa, jonka vieraskirjaan oli kertynyt muutamassa viikossa jo runsaasti merkintöjä. Paistoimme makkarat ja lapset keräsivät mustikoita hiillosta odotellessa.

Takareitti oli selvästi haastavampikulkuista, ja Minea kulkikin osan matkaa Simon harteilla. Parasta matkassa oli vaihtelevat alustat; välillä kuljettiin pehmeää polkua ja seuraavaksi kiivettiinkin jo kivikkoista rinnettä. Matias kommentoi matkalla, että Syötteellä jokainen polku johtaa seikkailuun. Alan hiljalleen uskoa, että näin tosiaankin on.

Matkaan meni reilut kolme tuntia, sisältäen yhden pidemmän pysähdyksen päivätuvalla. Ja toki välillä pysähdyttiin lasten kanssa ihmettelemään isoja muurahaiskekoja tai puuta koputtavaa tikkaa. Paluumatka huipentui juoksukilpailuun suon ylittävillä pitkospuilla.

Huskyilla kylässä

Lähtöpäivän aamuna vierailimme Syötteen luontokeskuksen ilmaisessa näyttelyssä, jossa pääsi tutustumaan Syötteen historian havinaan ja kuusten huminaan. Auditorion puolella oli lisäksi tarjolla erilaisia luontofilmejä. Kun lapset viihtyivät kuulokkeista kuuluneiden peikkotarinoiden parissa, meidän aikuisten oli helppo syventyä Syötteen alueen historiaan ja tunturiluonnon tarinoihin.

Syötteen reissun huipensi vierailu Syötteen Eräpalveluiden huskytarhalla, jossa koirat viettivät parhaillaan ansaittua kesälomaansa. Omistaja Jonna Määttä esitteli tarhan elämää ja vastaili väsymättä niin meidän aikuisten kuin lastenkin kysymyksiin. Meille selvisi muun muassa, että koirat syövät kuivamuonaa, lihaa, kalaa ja vettä sisältävää ruokaa. Sitä kannetaan 95 koiran tarhalle päivittäin 9 x 20 kg sankollisen verran. Vetoretkien pakkasraja menee puolestaan kyytiläisten mukaan, huskyilla se on hurjat -70 °C.

Kuulimme mielenkiintoisia tarinoita koirien nimien takaa, sieltä löytyi niin Frodoa, Galaxia kuin Avalonia. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että jokainen koira on oma persoonansa. Huskyjoukon johtaja, Frontti, johti koko koiralauman upeaan tervehdyslauluun.

Jo pelkkä vierailu huskytarhalla oli ainutlaatuinen kokemus, oikea hyvän mielen buustaus. Meidät yllätti koirien lauhkeus, sillä jokainen tuntui odottavan rapsutuksia ja nauttivan elämästään. Näiden kavereiden kanssa tutustuisi varmasti mielellään myös Syötteen talveen.

Esitteistä ja kuvista tuttu Syötteen tunturiluonto hurmasi meidän perheen myös paikan päällä. Tästä vierailusta riitti puhumista vielä pitkin kotimatkaa, ja uuden reissun suunnittelu on jo käynnissä. Vahva suositus Syötteen syksylle ja koko kesäkaudelle!

Terveisin Syötteellä seikkailleet Riikka, Simo, Matias & Minea