Mustin ja Lystin tarina- Kauneimmat koristeet
Kauneimmat koristeet
”Voihan variseva varvikko, mitä ihmettä sinä touhuat”, pikkulintu Tarmo kysyi kyynärpäitä myöten lumeen kaivautuneelta Mustilta. Pikkuporo ei heti vastannut, sillä ei hän edes kuullut kysymystä. Niin ahkerasti hän touhusi lumen keskellä. Kun Tarmo oli karjaissut kimakalla äänellään kysymyksen uudestaan, pysähtyi Musti lopulta vastaamaan. Hän kertoi etsivänsä hangen alta olkia, jotta hän pääsisi himmelintekoon.
”Himmeää touhua”, Tarmo puuskahti, ”voisi tuosta selvitä helpommallakin”. Tarmo selitti Mustille, kuinka himmeliin tarkoitetut oljet saattoi tehdä itsekin. Hän kyllä neuvoisi, jos Musti vain suostuisi lopettamaan lumeen kaivautuminen. Musti luopui luomuhimmeliajatuksesta, ja niin kaksikko meni sisälle jatkamaan askartelua.
Tarmo opasti, kuinka himmeliolkia saattoi tehdä pakkauspaperista. Siten himmelistä saisi niin värikkään kuin ikinä vain halusi. Ensin otetaan sopiva pala paperia, sitten sen toiselle pitkälle sivulle levitetään liimaa ja sitten koko komeus pyöräytetään sukkapuikon ympärille. Tadaa, näin saadaan paperinen olki. Tai pilli. Tai miksi sitä kukin haluaakin kutsua.
”Ihanaa, täällä askarrellaan”,
Lysti sanoi purjehtiessaan paikalle. Kauneutta rakastavana pikkuporona Lysti oli aina valmis millintarkkaan nypertelyyn. Lysti alkoi auttaa Mustia paperipillien tekemisessä. Tarmo seurasi toimintaa lähietäisyydeltä päällysmiehenä.
Pian himmeli oli valmis. Se oli lopulta väriltään sini-puna-viher-kelta-ruskean oranssi ja ehdottomasti tekijöidensä näköinen. ”Tuo ei ollut ollenkaan vaikeaa, mitä tehdään seuraavaksi?”, Musti intoili. Lysti ehdotti, että he voisivat tehdä tuohesta perinteisiä joulutähtiä. Tarmo ennätti väliin: ”Top tykkänään. Jos Mustille moista ehdottaa, on hän viivana repimässä kotikoivuni runkoa tuohesta paljaaksi”. ”Aivan totta, Tarmo, tuohta ei saa ottaa kasvavista koivuista, eikä meillä ole tuohta liiterissäkään”, Lysti harmitteli. ”Mutta entä jos tekisimme kynttilöitä?”
Kynttilöiden teko kiinnosti kaikkia. Ensitöikseen pikkuporot kaivoivat kaappien nurkkia ja löysivät melkoisen läjän puolittain poltettuja kynttilöitä. Väristä näytti jo ennakkoon tulevan melko kirjava, mutta miksi muuttaa jo kertaalleen omaksuttua tyyliä. Ainakin kynttilät sopisivat yhteen himmelin kanssa.
Äidin vanha puurokattila sopi oivallisesti kynttilänpätkien sulattamiseen. Lysti aikoi tehdä kynttilänsä perinteisesti kastamalla puuvillalankaa sulassa steariinissa yhä uudestaan ja uudestaan. ”Siinähän menee ikuisuus”, Musti päivitteli. Hän oli ottanut itselleen tyhjän maitopurkin, johon hän aikoi valaa oman kynttilänsä. Viisas pääsee vähemmällä, Musti tapasi sanoa. Tarmo piti Mustin touhua huijauksena. Hän päätti tehdä itselleen pikkiriikkisiä kynttilöitä samaan tapaan kuin Lysti. Toki Tarmo oli etukäteen laskeskellut, että pikkulinnulle sopivien pikkukynttilöiden tekemiseen ei menisi läheskään yhtä pitkään kuin Lystin kynttilöiden.
Hellan lämpö sulatti nopeasti steariinin. Lysti alkoi hartaassa hiljaisuudessa dippailla omaa lankaansa kynttilämassassa. Musti taas kaatoi oman osuutensa maitopurkkiin ja huudahti:
”Valmis!”
No siinä ei kauaa nokka tohissut. Musti tuli hieman katumapäälle, sillä varsinainen tekeminen oli iso osa hauskuutta. Hänen hauskuutensa oli kestänyt vain sekunteja. Musti päätti tuunata oman kynttilänsä. Hän upotti massaan pari kanelitankoa ja muutaman mustapippurin. Niistä irtoaisi komea tuoksu. ”Jos tuota polttaa sisällä, haisee talossa kuin maustetehtaan palossa”, Tarmo veisteli oman kynttiläntekonsa lomassa.
Musti ei antanut näsäviisaan tintin kommenttien hämmentää häntä. Musti päätti koristaa omaa kynttiläänsä vielä muutamilla lisämausteilla. Hän upotti massaan pari marmorikuulaa, Lego-ukkoja ja viimevuotisen laskettelukeskuksen kausikorttinsa. Ei hänellä ollut minkäänlaista aikomusta polttaa omaa kynttiläänsä – se saisi olla muistojen kynttilä, ja sitä säilytettäisiin piirongin päällä.
Tarmo ja Lysti saivat vihdoin omat kynttilänsä valmiiksi. Tarmolla oli viisi minikynttilää, jotka sopivat parhaiten täytekakun koristeiksi. Lysti oli saanut valmiiksi kaksi kaunista, pitkää kynttilää. ”Milloinhan nämä raskisi polttaa?”, hän kyseli puoliääneen. ”Minulla on siihen hyvä idea, mutta puhutaan siitä huomenna”, huoneeseen tullut isä-poro huikkasi.
Mustin kynttilä sai vielä kovettua maitopurkissa, mutta Lystin kynttilät oli nostettu hyllylle odottamaan. Kaksi täydellistä kynttilää odottamassa sitä hetkeä, kun niiden polttamiseen löytyisi täydellisen hyvä syy. Isä taisi tietää jotain enemmän kuin pikkuporot, mutta hänen ajatuksensa jäivät toistaiseksi salaperäisen hymyn taakse piiloon.