Mustin ja Lystin tarina – Tervehdys naapurimaan sukulaisille

Tervehdys naapurimaan sukulaisille

Pikkuporot Musti ja Lysti mietiskelivät eilen, mitä mahtoi kuulua heidän Ruotsissa asuville sukulaisilleen. Pikkulintu Tarmo oli, kuten aina, menossa mukana. Pikkuporot eivät edes tarkalleen tienneet, kuinka paljon heillä oli sukulaisia siellä. ”Mistä tietää, että joku on sinulle sukulainen?”, Musti tiedusteli. Lysti osasi kertoa, että esimerkiksi heidän äitinsä siskon lapset olivat heille serkkuja. Jotkut sanoivat serkkuja täysiksi serkuiksi, jotkut isoserkuiksi. ”Jaha, vai isoserkkuja. Onko sitten muka olemassa pikkuserkkujakin, sellaisia ihan minikokoisia?”, Tarmo vinoili. Lysti selitti ymmärrettävästi, että pikkuserkkujakin on olemassa, mutta ei se liittynyt mitenkään fyysiseen kokoon. Jos esimerkiksi Lysti joskus saisi omia pikkuporoja ja samoin saisi joku hänen serkuistaan, niin sitten nämä nuorimmaiset olisivat toisilleen pikkuserkkuja.

Musti ja Tarmo olivat jo niin ymmällään, että he eivät oikein osanneet kommentoida asiaa ollenkaan. ”Sitten on myös olemassa sokeriserkkuja, he ovat kolmannen polven serkkuja”, Lysti jatkoi luennointia. ”Serkkuja, sokeriserkkuja ja vielä useampia polvia. Seuraavaksi varmaan kerrot meille pölysokeriserkuista ja sokerikuorruteserkuista”, Musti arvioi. Lysti ei pitänyt Mustin väheksyvästä kommentista. Sukulaiset olivat tärkeitä, ja heihin piti olla säännöllisesti yhteydessä. He kuuluivat perheeseen.

”Eiköhän lähetetä heille kortti!”

Tämän vuoden joulumerkeissä sattuu vielä olemaan poron kuva”, Lysti innostui. Tarmo huomautti, että joulumerkeillä varustetut kortit olisi pitänyt lähettää jo aikoja sitten. Tarmo oli tuntenut sen höyhenissään, sillä hänen oma äitinsä oli repinyt sulkia päästään, kun hän oli juuri väärään aikaan hukannut osoitekirjansa. ”Mutta kyllä korttien pitäisi normaalipostien mukana mennä perille”, Tarmo arvioi.

No entä kieliasia? Jällivaaran sukulaiset tuskin olivat sujuvan suomen hallitsevia poroja, ruotsalaisia kun olivat. Himosurffaaja-Lysti tiesi, että Internetissä on lukuisia käännösohjelmia: he vain kirjoittaisivat jotain suomeksi ja kone kääntäisi sen ruotsiksi. Senkin Lysti tiesi, että eivät käännösohjelmat täydellisesti toimineet, mutta sen sukulaiset varmaan antaisivat anteeksi.

”Millainen kortti valitaan?”, Musti kysyi, ”ei ainakaan sellaista, jossa on tuntureita ja poroja. Niissä ei juurikaan ole mitään uutta ruotsalaisille poroille, jotka asuvat tunturissa.” ”Entäs ne valokuvat, joita otettiin muutama päivä sitten?”, Tarmo ehdotti. Se oli loistava idea. Lystillä tuli ensimmäisenä mieleen kuva, jonka Tarmo otti korkeuksista. Siinä näkyi kyllä tunturia ja poroja, mutta ei mitä tahansa tuntureita ja poroja. Kuvassa esiintyivät itseoikeutetusti Musti ja Lysti sekä heille niin rakas kotitunturi. Ei sen parempaa korttiaihetta voisi ollakaan. Yksi kuva voi kertoa ainakin tuhat sanaa. Lysti alkoi heti tulostaa kuvaa valmiille korttipohjalle.

Korttiasia oli kunnossa, mutta millaisista asioista nämä sukulaiset haluaisivat lukea? Kanssakäyminen kun oli ollut täysin olematonta, joten periaatteessa kaikki oli uutta tietoa. Jokaisessa kortissa luki jo valmiiksi hyvät joulut ja uudet vuodet, ei niitä kannattanut toistaa. Ehkä arkipäiväiset asiat kiinnostivat eniten. Musti halusi kertoa lumilautailuharrastuksestaan, eikä Lysti aikonut suksineen jäädä veljensä varjoon. Hehän voisivat esimerkiksi kertoa asioista, joita he olivat tehneet jouluna. Kai nyt yhteen korttiin mahtuisi se, kuinka kortin kuva käytiin ottamassa yläilmoista, kuinka he ovat itse valmistaneet kynttilöitä ja joulukoristeita ja kuinka hauskaa oli rakennella lumimajoja ja lumiporoja.

”Meillä taitaa loppua tila kesken ennen aikojaan”,

Lysti arveli. Täytyi siis tehdä kompromissi.

Näin kortissa lopulta luki: ”Hei, serkut, pikkuserkut ja pölysokeriserkut. Muistatteko meitä, Mustia ja Lystiä? Me olemme tuossa kuvassa. Meidän kaverimme Tarmo ei ole kuvassa, sillä hänen piti olla kameran takana. Mitä kuuluu? Joko odotatte kovasti uutta vuotta? Me olemme touhunneet vaikka mitä – oikeastaan niin paljon, ettei se kaikki mahdu tähän korttiin. Kirjoitellaan taas. Poromaisen onnellista uutta vuotta. Toivovat Musti, Lysti ja ystävä Tarmo.

Och samma på svenska.