Mustin ja Lystin tarina – Eikö jo voisi olla jouluaatto?
Eikö jo voisi olla jouluaatto?
Joulukuuta oli kulunut jo 17 kokonaista päivää. Noihin päiviin oli mahtunut paljon touhua, mutta vielä piti keksiä yhtä jos toistakin, että sai loppuajan sujumaan mukavasti. Pikkuporojen piti odottaa Joulupukkia vielä kokonainen viikko.
Musti ja Lysti olivat kirjoittaneet Joulupukille, ja tontut olivat vieneet kirjeen Korvatunturille, joten se puoli oli kunnossa. Toivottavasti kirjeet tavoittivat Joulupukin ajoissa. Pikkuporot ajattelivat, että loppukiri kiltteyden suhteen ei varmasti olisi pahitteeksi. He siis päättivät keksiä pieniä kipparointeja, josta voisi irrota muutamia irtopisteitä.
Lysti keksi, että linnuille voisi myös viedä jouluiloa. Pikkuporot hakivat pari muhkeaa kauralyhdettä, jotka he päättivät ripustaa pihapuuhun lahjaksi pikkulinnuille. Isoista lyhteistä riitti naposteltavaa pitkälle joulun välipäiviin asti. Juuri kun Musti ja Lysti olivat saaneet lyhteet paikoilleen, pikkulintu Tarmo lennähti ensimmäisenä apajille.
”Voihan variseva varvikko, tästä riittää minulle syötävää viikkokausiksi. Eipähän aina tarvitse lennellä kotiin välipalaa haukkaamaan”,
Tarmo kiitteli. ”Näitä siemeniä pitää jättää myös jouluaamun varpuselle, siis niillekin, joilla ei ole ylitsepursuavia varastoja kotona, kuten sinulla”, Lysti painotti. Tarmo lupasi jättää herkuttelun vähemmälle ja mieluummin lyöttäytyi ystäviensä seuraan.
Seuraavaksi pikkuporot päättivät mennä tervehtimään naapurin vanhaa mummoa. Ei mummo yksinäinen ollut, se siis ei ollut syy, miksi häntä halusi tervehtiä, mutta hän vain oli mitä mukavin naapuri. Hän oli saatellut maailmalle monta lasta ja huolehtinut osaltaan myös lastenlapsista, niin välillä voisivat lapset ilahduttaa häntä. Sitä paitsi – hän keitti ehkä universumin parhaat kaakaot.
Musti, Lysti ja Tarmo tulivat mummon talolle. Ulko-oven edessä oli luuta, joten mummo oli lähtenyt reissuun. ”Se on varmaan taas Ruotsin-risteilyllä. Tai jossain kylpylässä hakemassa vauhtia joulunviettoon”, Musti epäili, ”hän on varsinainen teräsporo”. Lysti huomasi, että ei mummon ilahduttaminen sitä vaatinut, että hän olisi ollut paikalla. Viime päivien lumisateet olivat lähes tukkineet mummon pihatien, joten pikkuporot päättivät Tarmon johdolla kolata tien auki. Kun homman hoiti yksissä tuumin, ei siinä kauaa turpa tohissut. Ja vaikka kaakaot jäivät saamatta, sai kukin heistä hyvän mielen itselleen. Ja ehkä muutaman kaivatun irtopisteen.
”Montako tuntia on vielä siihen, että voidaan mennä nukkumaan. Eikö jo voisi olla jouluaatto?”,
Musti tuskaili. ”Nyt huomasin asian, jonka voimme vielä tehdä”, Lysti huudahti, ”joulukuusi pitäisi saada sulamaan. Puun tyvi pitää sahata sopivaksi ja kuusi pitää viedä sisätiloihin.” ”Ja kaipaahan se kuusi vähän trimmausta, kun muistaa, kuinka Musti raastoi sen melkein juurinen irti maasta”, Tarmo huomautti. Tuumasta toimeen. Musti toimi sahaajana, Lysti piteli tiukasti puusta kiinni. Naps vain, ja kuusen tyvi oli siististi sahattu. Puu istutettiin joulukuusen jalkaan ja koko komeus vietiin sisälle. ”Sille pitää antaa heti runsaasti vettä. Kun kuusi sulaa, se alkaa tarvita vettä, ja jos se ei sitä heti saa, niin se saattaa herkästi pudottaa neulasensa”, Lysti kertoili. ”Ja muutama sokeripala”, Musti lisäsi. Tarmo heittäytyi kyselemään, että miksi ihmeessä sokeria. Ei Musti tiennyt syytä, mutta oli monesti nähnyt niin tehtävän.
No johan oli tullut touhuttua monenlaista. Tarmo lähti kotiinsa, ja Musti ja Lysti palasivat sisälle. Sisällä äiti viimeisteli joulusiivousta. Pikkuporot päättivät auttaa siinäkin. Parhaiten he auttoivat laittamalla omat huoneensa ojennukseen. Äidin oli helpompi imuroidakin, kun vaatteita ja muita tavaroita ei lojunut pitkin lattioita. Siivouksen jälkeen pikkuporot kiirehtivät iltapalalle, pesulle, pisulle ja nukkumaan. ”Musti”, Lysti aloitti, ”luuletko, että saat helposti unen päästä kiinni?” ”En missään nimessä. Valvon varmasti tuntitolkulla, kun en malta enää odottaa jouluaattoa”, Musti arvaili. ”Mutta eikö ole niin, että huominen tulisi nopeammin, jos vain nyt alettaisiin nukkua? Rauhoitutaan nyt ja ajatellaan mukavia asioita, niin kyllä se uni uskaltaa tulla”, Lysti ehdotti.
Lysti ei koskaan saanut vastausta veljeltään. Uni oli tullut jo. Hyvä niin, sillä viikon päästä olisi todellakin touhun päivä.