Mustin ja Lystin tarina – Pujottelua pyykkilaudalla

Pujottelua pyykkilaudalla

Pikkuporot Musti ja Lysti tiesivät, että yksi hienoimmista laskettelu- ja lautailuhetkistä oli silloin, kun hiihtohissit juuri aukesivat ja kukaan muu ei ollut ehtinyt rinteeseen. Se oli asia, jonka vuoksi viitsi herätä normaalia aikaisemminkin. Kun rinnekoneet olivat tehneet taikojaan illan ja aamun aikana, rinteet olivat täydellisessä kunnossa. Pinta oli kammattu tasaiseksi, ja kaikki maailman temput onnistuivat rinteessä hienosti.

Musti ja Lysti olivat edellisenä päivänä huollattaneet suksensa ja lautansa. Kantit oli teroitettu huippuunsa ja niistä saattoi melkein nähdä peilikuvansa. No, ovathan kantit peileiksi aika kapeita, mutta kuitenkin. Pohjat oli voideltu ja siklattu viimeisen päälle kuntoon. Kyllä nyt kelpasi lähteä kesyttämään jäljetöntä tunturia. Tietenkin välineistä piti pitää hyvää huolta. Hampaat ovat ruuan pureskelua varten, ja nekin pitää pestä säännöllisesti.

Kun liikkeelle lähtee tarpeeksi aikaisin, saa kunnian olla päivän ensimmäiset hissin kuljetettavat. Ensimmäinen hissimatka tuntuu aina hitaalta: rinteeseen pitäisi päästä jo, mulle kaikki heti! Lopulta pikkuporot olivat yhdessä hujauksessa tunturin huipulla, ja niin alkoi huima matka alaspäin. Lysti pujotteli sirosti rinnettä alas. Musti taas pöllyytti tasoitettua lunta joka käännöksellä niin paljon kuin vain reisistä pontta löytyi. Mitä isompi oli pöllähdys, sen mukavammalta se tuntui.

Mustin mielestä yksi hauskimmista jutuista oli pysähtyä rinteeseen kesken matkanteon ja katsoa ylös, millaisia jälkiä oma lauta oli rinteeseen jättänyt. Tasainen pyykkilautarinne oli saanut koristuksekseen Mustin tekemät kurvit. Mustia huvitti, että jäljet näyttivät kuin jättiläiskalkkarokäärmeen tekemiltä. Lystiä koko käärmeasia ällötti: niin mukava asia kuin laskeminen ei kaivannut ylimääräisiä mielikuvia luikertelevista käärmeistä.

Mäki alas asti, takaisin hissiin ja uusi matka kohti tunturin huippua alkoi.

”Musti, katso, tuonne on laitettu pujottelukepit paikoilleen”,

Lysti innostui. ”Mennäänkö sinne kurvailemaan?” Musti sanoi mitä kohteliaimmalla äänensävyllä, että Lysti sai mennä pujottelemaan keppien lomaan ihan kaikessa rauhassa. Musti itse aikoi mennä parkkiin tekemään sellaiset temput, että naapurin isännältä putoaisivat tekohampaat suusta silkasta ihailusta.

Musti teki juuri sen mitä aikoi. Hän pääsi parkkiin ja alkoi kokeilla, millaisia temppuja irtoaa parkin bokseista ja cornereista. ”Nyt aion tehdä sellaisen Backside Haakon Flip Eggflip Mute Airin, että se tuntuu luissa ja ytimissä”, Musti uhosi. Mahtoikohan hän edes tietää, mitä kaikki nuo hienot termit tarkoittivat. Ei taida tuollainen yhdistelmä olla edes mahdollinen. Mutta se ei menoa haitannut. Musti kolusi parkin jokaisen reilin ja pressin. Kyllä nyt kelpasi olla rinteessä! Lumilautailusta Musti piti juuri siksi, että laji kehittyi koko ajan. Aina tuli uusia temppuja ja uusia termejä. Kaikkein parasta oli jututtaa muita lautailijoita ja vaihtaa vinkkejä. Jos Mustin näki surffailevan rinteiden asemasta netissä, oli hän todennäköisesti jossain keskustelupalstoilla puhumassa – niin, mistäpä muustakaan kuin lautailusta.

Pujotteleva Lysti oli saanut seurakseen Tarmon. Tarmolle sopivia suksia ei ollut, mutta hän oli kuullut aiemmin Mustin ja Lystin puhuneen joistain pyykkilautahommista, joten hän oli lainannut äitinsä pikkuruisen pyykkilaudan ja aikoi laskea sillä. ”Voi hassua”, Lysti sanoi, ”eihän tuolla voi mutkamäkeä alas tulla.

”Voihan variseva varvikko”,

Tarmo sanoi, ”älä, Lysti, vielä noin sano, kun et ole nähnyt, mitä minä osaan.” Tarmo hyppäsi pyykkilaudan päälle ja potkaisi lautansa vauhtiin. Hän kanttaili puolelta toiselle, ohitti vuoronperään sinisiä ja punaisia keppejä kymmenittäin. Lysti seurasi suoritusta lasketellen Tarmon vierellä radan ulkopuolella. Alas tullessaan Tarmo täräytti vielä sellaisen pysähdyksen, että Mustin aiemmin tekemät lumenpöllyytykset jäivät kakkoseksi. Tarmo kumarsi syvään ja lausahti: ”Se, hyvät naiset ja herrat, te juuri näitte, oli pujottelua pyykkilaudalla”.

Nyt oli todistettu, että Tarmo pärjäsi rinteessä siinä missä pikkuporotkin. ”Tule, Lysti, nyt mennään katsomaan, missä Musti on.” ”Musti taitaa olla parkissa rymistelemässä”, Lysti sanoi. Se kelpasi Tarmolle oikein hyvin: ”Loistavaa. Minulla onkin vielä muutama temppu takataskussani.”