Mustin ja Lystin tarina – Tunturin valloittajat

Tunturin valloittajat

Joko tunnet Mustin ja Lystin, tämän mainion porokaksikon? Musti on varsinainen rinteiden hurjapää, joka viilettää laudallaan haasteita kaihtamatta. Jokainen hyppyri tai pienikin nyppylä antaa Mustille riittävän suuren syyn pieneen
temppuiluun. Pieni sydämentykytys on Mustin mielestä aina paikallaan.

Entä sitten kauneutta rakastava Lysti, joka kanttailee suksillaan kepeän tyylikkäästi rinteessä jos toisessakin. Lysti ei ole mitenkään turhantarkka tai piloille lellitty tekstiiliporo – hän vain pitää näteistä jutuista. Ja violetista väristä. Ja erilaisista
hiustupsuista. Ja kaikesta, joka kauniisti auringossa kimmeltää.

Musti ja Lysti viettävät aina parhaat hetkensä tunturissa. Usein heidän seuranaan on pikkumainen ja näsäviisas pikkulintu Tarmo. Tämä päivä ei ollut poikkeus. Tarmo liihotteli kepeästi mutkamäkeä laskevien pikkuporojen seurassa. ”Tämä on minun tunturini”, Tarmo tapasi sanoa. Hän perusteli kantaansa sillä, että hän lenteli aina korkeammalla kuin kukaan muu. Kävelemättömän korven kotkilla saattoi toki olla oma mielipiteensä asiaan.

”Otetaan pujottelukisa”, Lysti ehdotti Mustille. Musti oli aina valmis pieneen kisailuun – tosin hänen mielestään tärkeintä ei ollut osallistuminen, vaan voitto. Siniset ja punaiset pujottelukepit oli asetettu vuoronperään rinteeseen. Tarmo toimi ajanottajana.

”Val-mii-nan-nen-ne, pai-koil-lan-nen-nen-nen-ne, HEP!”,

Tarmo huusi, ja pikkuporot säntäsivät rinteeseen.

Musti sai hyvän etumatkan. Viidennellä kepillä hän oli jo metritolkulla edellä siskoaan. Musti kuitenkin näytti ryntäävän turhan vauhdikkaasti pienen nyppylän harjalla olevalle kepille. ”Voihan variseva varvikko, tuosta ei Musti selviä”, Tarmo manasi maaliviivalla. Tarmo oli lähes oikeassa. Lumi pöllysi, kun Musti joutui jarruttamaan selvitäkseen kurvista ilman ulosajoa. Lysti taas otti käännöksensä tyttömäisen rauhallisesti ja selvisi niistä ilman hampaidenkiristelyä.

Mustin pitkäksi mennyt käännös antoi Lystille etulyöntiaseman. Lysti oli puolimatkassa reilusti veljeään edellä. Musti ei kuitenkaan lannistunut, vaan päästeli rinnettä alas niin lujaa vauhtia kuin vain suinkin uskalsi. Uhkapeli kannatti, sillä siskon etumatka alkoi kaventua. Viimeisille kepeille kaksikko tuli rintarinnan, ja kun maalilinja ylittyi, meni voitto tuomariston ratkaistavaksi. Nyt olivat langat Tarmon siivissä.

”Tasapeli”, Lysti yritti ehdottaa. Häntä epäilytti, että Musti olisi loppurynnistyksessä mennyt ohi siskostaan. ”Ei muuten ollut. Minä olen suurin ja komein ja rohkein tunturin valloittaja”, Musti posmotti. Ei auttanut pikkuporojen arvailu. He saattoivat vain odottaa hengityksensä tasaantuvan. Pian Tarmo julistaisi voittajan.

”Tuomarineuvosto on kokoontunut ja tehnyt päätöksensä. Tuomarineuvosto, eli minä yksin, teki päätöksen maalikameran kuvan perusteella. Ja koska meillä ei ole maalikameraa, on luotettava siihen, mitä minä näin”, Tarmo paasasi. ”Voittajaa on hiuspalmikon mitalla Lysti!”

”Jipii, jihuu ja jahuu. Minä olenkin se tunturin valloittaja”,

 Lysti iloitsi. Musti näytti hapanta naamaa. Hänen olisi kuulunut voittaa. Ai miksikö? No siksi, että hän pyrki aina voittoon, kaikessa mahdollisessa, paitsi ei puuronsyönnissä eikä oman huoneen siivoamisessa. ”No, Musti, älähän nyt. Napataan hissi ja otetaan uusi kisa. Saat metrin etumatkaa”, Lysti virnisti. ”Hei, minähän en mitään etumatkoja tarvitse. Voitan sinut seuraavalla laskulla vaikka takamatkalta”, Musti uhosi.

Niinpä pikkuporot menivät hiihtohisseille ja aloittivat nousun tunturin laelle. Tarmo istahti Mustin sarven päälle. Pääylituomarinkin piti välillä vähän levähtää, että maalikamera taas toimisi moitteettomasti seuraavan laskun aikana.

”Tiedätkö mitä, Musti”, Lysti kysyi. ”No?”, Musti tuhahti. ”Sinulla on voittamaton sisko, joten se tekee sinustakin voittajan”, Lysti muotoili. Musti ei oikeasti allekirjoittanut Lystin hyväntahtoista ehdotusta, mutta nyökkäsi silti hyväksyvästi. Kyllä hän siskonsa kepittäisi seuraavassa laskussa, mennen, tullen ja palatessa. Musti päätti, että tänään mutkamäki laskettaisiin niin monta kertaa, että tilastot alkaisivat näyttää hänen kannaltaan paremmilta. Se oli mahdollista, olihan heillä tunturi aina koparan ulottuvilla. Se asia oli voittamaton juttu.