Mustin ja Lystin tarina – Pipariporoja ja pullapoikia

Mustin ja Lystin tarina – Pipariporoja ja pullapoikia

”Musti, mene pesemään koparasi, sillä nyt aletaan leipoa”, hihkaisi Lysti innoissaan. Lysti piti leipomispuuhista todella paljon, varsinkin silloin, kun aikomus oli tehdä joululeivonnaisia. Voilla leivottu ja poromaisin maustein höystetty pulla oli suurta suosikkia. Piparkakkujen leipomisen suurin hupi liittyi siihen, kun pipareita pääsi koristelemaan. Silloin sai kauneutta rakastava pikkuporo päästää luovuutensa valloilleen.

Musti tykkäsi eniten pullataikinan syömisestä, mutta kyllä hänestäkin kuoriutui tiukan paikan tullen varsinainen pullanmuotoilun mestari. Musti oli erikoistunut erilaisten hahmojen vääntämiseen. Nähtäväksi jäi, mitä hän tällä kertaa keksisi. Lysti hoksasi, että vaativin mahdollinen piparkakkuteos olisi piparkakkutalo. Hän päättikin keskittyä siihen. Kyllä sitäkin voisi koristella vaikka niin paljon, että varsinainen piparkakkutaikina jäisi täysin taka-alalle.

Piparkakkutaikina olikin ensin käsittelyssä. Myös pikkulintu Tarmo oli piipahtanut katsomaan, millaista seikkailua tälle päivää oli luvassa, ja hän liittyi mukaan joukkoon iloiseen. Ensitöikseen Lysti leikkeli tarkasti muottien avustuksella piparkakkutalon rakennuspalikat: neljä seinää, kaksi kattopalasta ja savupiipuntekotarpeet. Lysti muotoili ovet ja ikkunan oman makunsa mukaan. Mitä enemmän ikkunoita oli, sen enemmän niissä olisi koristeltavaa. Musti sai auttaa siten, että hän teki kuusipuut ja muut pihalla seisovat elementit, muun muassa tuiki tärkeät porot. ”Saanko tehdä postilaatikon?”, Musti kysyi.

”Anna minä teen”,

Tarmo pyysi,”se on minulle sopivan kokoinen työ”. Tarmo sai postilaatikosta oman miniprojektinsa. Kun palaset olivat valmiit, ne laitettiin pellille ja työnnettiin uuniin paistumaan.

Sitten päästiin pullataikinan kimppuun. Lysti ei halunnut heittäytyä erityisen luovaksi, vaan hän pyöritteli perinteisiä pikkupullia ja Tarmo auttoi voisilmän ja sokereiden laittamisessa. Musti taas hykerteli innoissaan: hän aikoi tehdä tukun muhkeita pullapoikia, jotka saisivat rusinoista paidannapit, silmät, nenän sekä hymysuun. Kun tekeminen on mieluisaa, homma hoituu yhdessä hujauksessa. Mustin pullapojat olivat valmiit alta aikayksikön. Nyt ne piti laittaa vielä hetkeksi liinan alle kohoamaan ja vasta sitten uuniin.

Piparitalon ainekset olivat paistuneet ja jäähtyneet. ”Nyt alkaa homman vaarallisin osio: palasten liittäminen yhteen”, Lysti dramatisoi. Hän oli oikeassa. Usein piparkakku kootaan sulan sokerin avulla, ja sulan sokerin lämpötila on ainakin sata astetta. Varovaisuus siis ennen kaikkea. Lysti sulatti sokerin paistinpannulla, Musti ojenteli hänelle piparkakkutalon palasia ja Tarmo toimi päällysmiehenä huonoja ohjeita ladellen. Pala palalta piparkakkutalo valmistui.

”Voihan variseva varvikko, osaapa olla hieno”,

Tarmo ihasteli. ”Niin, mutta odotappas että saan sen kokonaan valmiiksi”, Lysti hekumoi.

Musti laittoi pullat uuniin ja Tarmo halusi alkaa koota postilaatikkoaan. ”Nyt on minun vuoroni leikkiä tuolla sulalla sokerilla”, hän ilakoi. Lysti oli toista mieltä: ”Tarmo, ensinnäkään sinä et leiki millään, sillä ruualla ei leikitä, ja toiseksi sinä et saa käyttää sulaa sokeria. Postilaatikon palaset ovat pienenpieniä, joten sinun sulkasi kärähtävät takuulla, jos alat palasia sokerilla koota. Postilaatikon osat liimataan yhteen sokerikuorrutteella, se toimii yhtä hyvin”, hän paasasi. Hieman harmistuneena Tarmo tarttui sokerikuorruteputkiloon ja alkoi koota postilaatikkoaan.

Pian Musti otti pullat pois uunista. Pullapojista oli tullut … noh … ainakin kypsiä. Ne olivat saaneet komean, ruskean värin, mutta komea oli myös niiden ulkomuoto. Pullapojat olivat paisuneet uunissa mahdottomiin mittoihin, eivätkä kaikki liitoksetkaan olleet pitäneet. ”Pikkujuttu, pintahaava, käsi olkapäästä poikki”, Musti luritteli ja alkoi nostella paistinlastalla tulikuumia pullapoikia leikkuulaudalle jäähtymään. Samaan aikaan Lysti koristeli antaumuksella piparkakkutaloaan.

Niin valmistuivat pullapojat ja piparkakkutalo pipariporoineen. Talo oli koriste, mutta pullapojat olivat ehdottomasti syötäväksi tarkoitettu. Musti kaatoi kaikille isot lasilliset kylmää maitoa, ja herkuttelu saattoi alkaa. Olipa ulkomuoto lopulta mikä tahansa, itse tehty maistui aina parhaimmalta.