Julkaistu 24.3.2016

Mustin ja Lystin blogi- Huimaa vauhtia pulkkamäessä

Huimaa vauhtia pulkkamäessä

”Joka on viimeinen alhaalla, joutuu tuomaan kaikkien laskuvälineet takaisin ylös”, Musti julisti pulkkamäen huipulta. Hän lähetti itsensä, Lystin ja pikkulintu Tarmon liikkeelle:

”Viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi, matkaan!”

Kun pulkkamäki on tarpeeksi jyrkkä, vauhti kiihtyy hienosti ja lumi pöllyää komeasti. Lystillä oli laskuvälineenään rattikelkka, Tarmolla kolikon kokoinen miniliukuri ja Mustilla traktorin takarenkaan sisäkumi. Kukin tuli mäkeä alas vinhaa vauhtia ja varmasti yksilöllisellä tyylillään.

 

Hyppyreissä Mustin sisärengas nousi komeisiin ilmalentoihin ja töyssähti pehmeästi takaisin alas. Lysti haki ajolinjansa tarkemmin kuin rämäpää veljensä. Lysti kurvaili rattikelkallaan sujuvasti kuin voinokare kuumalla pannulla. Tarmo-rukka oli aika paljon kevyempi kuin pikkuporot, joten hänen matkantekonsa sujui huomattavasti hitaammin.

 

Lysti oli ensimmäisenä maalissa. Reittivalintojen teko maltilla osoitti tehokkuutensa. Musti oli selvä kakkonen, ja Tarmo tuli alas selvästi pikkuporojen jälkeen. ”Hahaa, Tarmo joutuu hilaamaan myös minun renkaani ja Lystin rattikelkan takaisin ylös”, Musti hihkui. ”Voihan variseva varvikko”, Tarmo pahoitteli, ”voi silti olla viisaampaa, että raahaatte itse kulkuvälineenne ylämäkeen. Jos minä alan siihen puuhaan, niin ehtii tulla ilta, ennen kuin saan kaikki romut takaisin huipulle.” Tarmo oli oikeassa. Olisi tarvittu ainakin viisikymmentä pikkulintua vetämään pelkästään Mustin jättikokoista rengasta.

 

”Ei lasketa enää kilpaa. Kokeillaan erilaisia laskutyylejä”, Lysti ehdotti. Hän näytti itse mallia. Rattikelkan kyydissä saattoi istua monella eri tavalla: perinteisesti istuen, polvillaan, kyykyssä tai vaikka takaperin. Pikkuporot olivat yhtä mieltä siitä, että kovin monimutkaisia temppuja ei kannattaisi kokeilla, ainakaan kovin hurjassa mäessä, sillä siinä saattoi saada vain vahingon. Mustin renkaalla saattoi laskea vaikka miten päin: selällään, mahallaan, kyljellään ja mitä nyt mielikuvitus vain auttoi keksimään. Tarmo kokeili jopa sokkona laskemista, mutta se oli rohkeankin pikkulinnun mielestä liian hurjaa.

 

”Rakennetaanko hyppyri?”,

Musti ehdotti. Joukko ryhtyi heti toimeen. Musti olisi mielellään kaavaillut tuplahyppyriä surmansilmukalla, mutta eihän sellaiseen löytynyt niin äkkiä rakennustarpeita. Eikä moinen huvipuistolaite ainakaan Lystiä houkuttanut. Kun valitsi sopivan nyppylän ja toi siihen lisää lunta, taputteli ja tamppasi, tiivisti ja hinkkasi, sai aikaiseksi juuri mäenlaskuvälineille passelin hyppyrin.

 

Tarmo päätti laskea ensimmäisenä. Hän otti pikkulinnulle sopivat vauhdit, lähestyi hyppyriä ja viuh – kolikon kokoinen liukuri lensi ainakin puolen metrin matkan. ”Olisin tietenkin voinut vähän huijata ja levittää siipeni, mutta en viitsinyt aiheuttaa teille pahaa mieltä”, Tarmo veisteli. Oikeasti hän ei olisi halunnut yhtään hurjempaa ilmalentoa, sillä ilman siipiä laskeutuminen oli aika töyssyisää.

 

Lysti laski seuraavaksi. Hän kiipesi niin korkealle, että saisi varmasti riittävän kovat vauhdit, mutta ei liian kovat. Lysti lähestyi hyppyriä ja loikkasi ainakin metrin mittaisen leiskautuksen. ”Olisin tehnyt telemarkit, mutta eihän se rattikelkalla onnistu”, Lysti satuili.

lysti_slalom-199x300

Sitten tuli Mustin vuoro. Hän kiipesi ylös mäkeä. Ja vielä vähän pitemmälle. Ja vielä vähän pitemmälle. Ja vielä. ”Musti hei, älä nyt kovin kovia vauhteja ota”, Lysti yritti toppuutella. Musti kiipesi kuitenkin vielä vähän ylemmäksi. ”Täältä tullaan, valmistautukaa vuosisadan loikkaan”, hän uhosi. Musti asettautui renkaansa päälle istumaan. Hän polkaisi renkaan vauhtiin, ja kylläpä vauhtia tulikin paljon. Hyppyri läheni lähenemistään, Mustin suu vetäytyi pieneen irveeseen, siten kulkuväline saavutti hyppyrin laen ja viuuuuuuuh, Mustin jättimäinen donitsi lensi monen metrin ilmalennon. Alastulo oli melko pomppiva, mutta pomppiminenkin pysähtyi äkkiä.

Ssssshhhhhhh….

Mustin täyteen pumpattu autonrengas ei kestänyt moista pomppimista, vaan sen venttiili petti ja äkkiä rengas tyhjeni aivan kokonaan.

 

Siihen loppuivat laskut tällä kertaa. Ei Musti silti ollut lainkaan pettynyt, sillä hän sai toivomansa ilmalennon ja varmasti roppakaupalla ihailua mäenlaskukavereiltaan. Seuraavaa kertaa varten hän aikoi ottaa rakennustarpeita mukaan. Ehkä sitten olisi sen surmansilmukalla varustetun tuplahyppyrin vuoro.