Julkaistu 7.4.2016

Mustin ja Lystin blogi – Jaloporon tähtikuvio

Jaloporon tähtikuvio

 

”Onpas noita tähtiä paljon. Ainakin ziljoonan biljoonan triljoona”, Musti sanoi ihastellen. ”No ei niitä nyt ihan niin paljon ole”, Lysti korjasi. ”Niitä on joidenkin arvioiden mukaan noin seitsemänkymmentätuhatta triljoonaa.”

”Häh, mistä sinä sen voit tietää”,

Musti äimisteli. ”Katsoin netistä”, Lysti kuittasi.

 

Pikkuporot olivat jo pitkän tovin tuijotelleet taivaalle. He olivat laittaneet omat potkukelkkansa vierekkäin. Molemmat istua napottivat potkurinsa istuimella, nojasivat taakse ja roikottivat päätään siten, että taivaalle oli hyvä tiirailla. ”Jos on oikein tarkka näkö, niin tähtiä voi nähdä korkeintaan kaksituhattaviisisataa. Senkin katsoin netistä”, Lysti virnisti. ”No sekin on aika iso luku”, Musti ihasteli.

 

”Katsoppas tuota etelän suunnassa olevaa, matalalla tuikkivaa tähteä. Sen nimi on Sirius, ja se on yli kahdeksan valovuoden päässä meistä. Ihan sen lähellä on toinen tähti, Sirius B, ja se on väriltään valkoinen. Se on kääpiötähti”, Lysti luennoi. Musti alkoi olla sitä mieltä, että siskon pää oli päässyt paleltumaan pahemman kerran. Kääpiötähtiä valovuosien takaa, pah. ”Entä tiesitkö sitä, että Sirius kuuluu Ison Koiran tähdistöön?”, Lysti kysyi.

 

Ennen kuin Musti ehti antaa Lystille nohevaa vastakommenttia, hän huomasi jotain yllättävää taivaalla. Pieni, mutta erittäin kirkas tähti tuntui lähestyvän heitä. Voisikohan se olla pyrstötähti? Sehän saattaisi rysähtää palavana tulimerenä ihan heidän viereensä. Mutta ei tähti palavalta näyttänyt, sen valo oli jotenkin sininen ja se hoippui kummasti puolelta toiselle.

 

”Mitä te täällä yömyöhällä ulkona tökötätte”,

kuului tähden takaa tuttu ääni. Se oli Tarmo, omasta mielestään aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleva pikkulintu. Tarmolla oli otsallaan led-lamppu, ja sen avulla hän näki lennellä pimeässä. ”Toivottavasti muistit vaihtaa tekotähteesi paristot, että näet lennellä yöksi kotiin”, Lysti hihitti.

20110224_5339

Musti kertoi Tarmolle, että he olivat tutkimassa tähtiä ja että Lysti oli juuri kertomassa hänelle Ison Karhukoiran tähdistöstä. ”Ei se mikään Ison Karhukoiran tähdistö ole, vaan Ison Koiran tähdistö”, Lysti korjasi. Mustin mielestä oli täydellisen epäreilua, että koirilla on oma tähdistö. Ja miksi juuri koirilla, noilla tyhjän räkyttäjillä? Lysti kertoi Mustin pettymykseksi, että monet tähdistöt on nimetty eläinten mukaan. Löytyi muun muassa Suden, Ketun, Korpin, Kotkan, Kurjen, Joutsenen ja Jäniksen tähdistöt. Poroillakin on joskus ollut oma tähdistönsä, mutta sitä ei käytetä enää.

 

”Tuohan on julkeaa, ennenkuulumatonta”, Musti puhisi. ”Meidän on heti kutsuttava koolle Ystäväkerhon kokous, jossa vaaditaan, että porot saavat oman tähdistönsä takaisin.” Tarmo ja Lysti heittäytyivät hiljaisiksi. Mustin tarmokkuus oli ihailtavaa, mutta ihan kaikkea ei suurellakaan tahdolla saanut aikaiseksi. Vai saiko sittenkin? Lysti muisti jotain, joka varmaan saisi Mustin mustan mielen laantumaan. ”Tiedätkö, Musti, miksi leijonaa myös kutsutaan?”, Lysti kysyi. ”Minä tiedän”, Tarmo ehätti väliin, ”Kissimirriksi”. Lysti vaiensi Tarmon nopealla nyökäytyksellä. ”Leijonalla on oma tähdistönsä ja leijonaa kutsutaan myös jalopeuraksi. Peurat taas ovat meille hyvin läheistä sukua”, Lysti sävelsi.

 

Koitti taas pitkä hiljaisuus. Musti mietti ankarasti, mitä Lysti oli juuri sanonut. Sitten Musti nousi juhlallisesti seisomaan potkurinsa päälle ja julisti: ”Se, mikä joskus on ollut Leijonan tähdistö, on tästä päivämäärästä eteenpäin Jaloporon tähdistö. Se, joka ei usko, soittakoon joulupukille. Ugh. Olen puhunut.”

 

Asia oli sitä myöten selvä. Olkoon Leijonan tähdistö vastedes Jaloporon tähdistö. Kyllä se Lystille ja Tarmolle sopi – varsinkin jos se auttoi saamaan Mustin paremmalle tuulelle. Ja takaisin sisälle. Nyt alkoi olla jo kylmä.

 

”Nyt kun tuo tähtiasiakin ratkesi parhain päin, niin siitä tuli mieleeni kokonaan toinen juttu: emme ole pitkään aikaan kuulleet mitään Ruotsin-sukulaisistamme. Odotetaankohan sielläkin joulua?”, Musti mietiskeli. ”Joulu on kerran vuodessa vaan, ja Ruotsissa se on samana päivänä kuin meilläkin”, Tarmo veisteli. Mustilla alkoi kiinnostaa kovasti, millainen joulu oli odotettavissa Jällivaaran sukulaisilla. Siellä ei ollut tullut koskaan käytyäkään. Olisikohan siksi, että matkaa oli ainakin 60 poronkusemaa, ja se oli pikkuporolle turhan pitkä taival.