Julkaistu 17.3.2016

Mustin ja Lystin blogi – Moottoriporo

Moottoriporo

”Vauhtia vauhtia, vielä lisää vauhtia”, Lysti kannusti. Velipoika Musti oli joutunut vetojuhdaksi. Lysti istui pulkassa ja Mustin tehtäväksi oli langennut pitää vauhtia yllä. ”Milloin vaihdetaan osia?”, Musti aneli. ”Ei koskaan. Sinähän lupasit, että minä saan antaa sinulle yhden tehtävän siitä edestä, kun tiskasin astiat tänään puolestasi. Nyt siis turpaa soukemmalle ja anna palaa”, Lysti ilakoi. Mustilta alkoi jo vauhti hiljetä. ”En minä ole mikään moottoriporo”, hän valitti.

 

Moottoriporo. Siinäpä vasta ajatus. Musti haluaisi itselleen ikioman moottoriporon, sellaisen kauko-ohjattavan. Osaisikohan sellaisen nikkaroida ihan itse? Isä voisi ehkä auttaa. Pikkulintu Tarmo oli seurannut pikkuporojen touhuja etäämmältä. Hän ei voinut enää pidätellä itseään. Kommenttien sanaisa arkku oli aukeamassa. ”Voihan variseva varvikko, vai että ihan ikioma, itse tehty moottoriporo. Millä lihaksilla sinä sen ajattelit toteuttaa?”, Tarmo ilkkui. ”Sori vaan, Musti, mutta Tarmo taitaa olla oikeassa”, Lysti sanoi, ”moottoriporon tekeminen mahtaa olla liian hankala juttu, vaikka isä olisikin apuna. Ja vielä kauko-ohjattava… pitäisikö meidän miettiä vielä jotain muuta puuhaa?”. ”Jos te haluatte moottorin tarjoamaa vauhtia, niin miksette hyppäisi moottorikelkkojen sarviin, ihan niin kuin viime viikolla suunnittelimme?”, Tarmo kysyi.

”Voi Tarmo, sinä näsäviisauden runsaudensarvi, hyvä kun muistit sen suunnitelman. Tulkaa”,

Lysti ilakoi.

 

Pikkuporot riensivät lainaamaan moottorikelkat. Onneksi moottorikelkkojen vuokraaja oli heille tuttu, joten nuorisoalennus oli sataprosenttinen. Tarmolle sopivaa kelkkaa ei luonnollisesti löytynyt, joten hän pääsi navigaattoriksi Mustin kyytiin. ”Käydäänkö valloittamassa tuon edessä näkyvän tunturin huippu?”, Tarmo ehdotti. Tuumasta toimeen ja nokka kohti korkeuksia. He ottivat mukaan ulkoroihun siltä varalta, että jos pimeys yllättäisi ja he haluaisivat silti viettää aikaa huipulla, olisi heillä valonlähde mukana. Moottorikelkoissa oli toki valot, mutta tarpeeton tyhjäkäynti ei koskaan ollut hyvästä.

 

Pikkuporot ohjailivat moottorikelkkoja yli niemien ja notkelmien, he antoivat puuterilumen pöllytä ja tuulen nipistellä poskia napakan lempeään sävyyn. Moottorin murina sai adrenaliinin virtaamaan. Vapauden tunne oli niin mahtava, että sitä olisi pitänyt saada pullotettua. Matka tunturin huipulle ei kestänyt pitkään.

20110224_5344

”No, mitä me nyt teemme, kun pääsimme perille. Lähdemmekö heti takaisin?”, Musti kyseli. ”Minä keksin”, Lysti huudahti, ”katsokaa kaikkia noita irtokiviä. Rakennetaan kivistä ikioma seita”. Seita? Mikä ihme on seita? ”Seita on oikeasti saamelaisten pyhä paikka. Seita voi olla jonkinlainen kalliomuodostelma tai iso kasa kiviä. Meille varmaankin riittää pienempi kasa kiviä”, Lysti jutteli. Tarmo kysyi, mitä ihmettä he sitten tekisivät, kun kivikasa olisi valmis. Jäisikö se vain sinne tunturin laelle nököttämään? Lysti tähdensi, että siinä oli koko homman ydin. He jättäisivät seitansa paikoilleen ja tulisivat ehkä ensi talvena tervehtimään sitä. Seitaan saattoi jättää vaikka viestin siltä varalta, että joku toinen tulisi ja lukisi sen.

 

Kolmikko alkoi touhuta oman seitansa rakentamisen parissa. Mustin tehtävä oli raavaana miehentekeleenä raahata paikalle suurimmat kivet, Lysti kantoi tytön käteen sopivia kiviä ja Tarmon tehtävä oli tuoda rakennelmaa tukevia pikkukiviä. Kullakin oli siis tärkeä roolinsa kokonaisuudessa. Kun seita valmistui, alkoi olla jo pimeä. Pikkuporot sytyttivät mukaan ottamaansa roihuun tulet, laittoivat sen palamaan seitansa huipulle ja lähtivät ajelemaan takaisin kotiin.

 

Kotiin päästyään Musti kaivoi esiin kaukoputkensa. Hän tiiraili sillä sen tunturin huipulle, johon he olivat rakentaneet seidan. Siellähän se seita oli edelleen, tai oikeastaan Musti näki tulen, jonka he olivat jättäneet palamaan. Puuttomassa ympäristössä roihu palaisi loppuun, ja seuraavalla visiitillä porot voisivat korjata roskat pois. Vaikka päivä oli muotoutunut oikein mukavaksi ja muistorikkaaksi, Musti suunnitteli edelleen sen moottoriporon rakentamista. Ehkä hän huomenna ottaisi asian puheeksi isänsä kanssa. Jos isä lupaisi auttaa Mustia tämän mahdottomalta kuulostavan projektin kanssa, hän voisi vastapalvelukseksi tehdä jotain hyödyllistä. Vaikka tiskata koko viikon tiskit.